lessons learnt

Eilen opin taas uutta.

Crockseilla ei kannata mennä laitumelle,
tai ainakaan astua hevosenläjään.

Varpaiden välissä tuntuu ikävältä.

(ja kyllä, kyllä minä kohta saan tänne heppa- ja lomakuvia....)

haikeuspäivä

Olen löytänyt Jipun.

Mun sydän on tehty vanhasta aaltopahvista,
se meinaa aina kaatua kun sä kosketat.
Mä yritän rakastaa kuin olisin jumala,
mutta olen niin heikko ja välillä vinossa....

.. tänään on sinun päiväsi,
täällä loistaa enkelten kaupunki...

Mun talossa asuu aina yksinäinen prinsessa,
se etsii jostain kotia
ja kultaista taivasta...

hip hippaa

Aktiivinen, sosiaalinen viikonloppu. Festareita ja kaupungin yötä.

Hyvän ystävän vierailu toi lohtua ja tunteen siitä, että vaikka on menettänyt paljon ja moni asia on mennyt elämässä uusiksi, kaikki ei kuitenkaan. Ihaninta oli, että sain varmistuksen sille että hevonen tosiaan on puolessatoista vuodessa kehittynyt - en sitä ainakaan vielä pilannut!

Apulanta soi QStockissa paremmin kuin ikinä olen aiemmin kuullut, nuotilleen. Festarimeininki oli kivaa mutta yhdessä päivässä sitä olikin jo ihan riittävästi.

Yökerhoglitteristä en niin usein enää jaksa innostua, mutta hyvässä seurassa osaan siihenkin heittäytyä - siispä lauantai-iltana ohjelmassa oli mansikkamargariitoja, jekkubailysejä ja tanssia korkokengillä varpaat kipeiksi...
ja vielä taksijonokaraokea aamun pikkutunneilla...

Hauskaa ja hulvatonta, mutta nyt väsyttää.

elokuvia ja kantria

Olen katsonut muutamia hyviä elokuvia, pitkästä aikaa.

Vicky, Christina, Barcelona! Oli ihana, ajatuksia herättävä mutta enemmän vielä viihdyttävä, kivasti näytelty elokuvalöytö. Erämaan armoille enemmän sitä ajatuksia herättävää, vähän itkettävääkin. Yllättävän raju elokuva esiteinin pojan kanssa katsottavaksi, tein siinä pienen arviointivirheen.
Happy go Lucky sensijaan oli pettymys. Ajatuksena patologisen optimistin törmäilyjen kuvaaminen on loistava, mutta henkilöt jäivät kovin ohueksi eikä elokuva laajentanut psykologista ymmärrystäni tuosta vakavasta oireyhtymästä josta itsekin ajoittain kärsin. Viihteenä se kuitenkin toimi aivan hyvin. Ihmisten motiivit katsoa elokuvia ovat niin erilaiset....

Elokuvalöytöjen lisäksi olen paint-hevosen emännän opastuksella seikkaillut Countryn ihmeellisessä maailmassa. Siellä naisilla on itseään tuplasti isommat äänet. Miehillä päässä lierihatut tai lippikset, hyvin istuvissa farkuissaan lihaksikkaat reidet ja T-paidat kiristävät oikeista kohdista. Vaikka musiikin kuuntelemisen piti olla pääasia, niin aina välillä huomaan tuijottavani myös videoita. Kuin ne muistuttaisivat jostakin...

Jos näitä RodneyAtkinseja saisi kaupasta, olisin ostanut jo.

tallilla

Tallilla on tullut vietettyä aikaa. Laitumenpystytystä, maalaustalkoita.
Olen niin kiitollinen talliporukasta. Meitä on moneksi, ja tuntuu että jokainen saa olla oma erikoinen itsensä. En tiedä ymmärtävätkö ihmiset aina sitä, miten vapauttavaa ja rentouttavaa se aivan älytön höpöttäminen ja suunsoitto minusta on, ja miten kaukana siitä mitä olen aikaisemmin uskaltanut - tai voinut. Kokemus siitä että voi kuulua porukkaan, ilman että on paine samanlaisuudesta, on nuoruusvuosien kokemusten jälkeen todella arvokas.

Eilen ratsastin sateessa, poni oli vireä kuin viulunkieli. Harvoin olen noin jännittyneessä selässä istunut. Joko heinälaitumen anti tai laumassa riekkumisen ilot on menneet päähän.

Välillä olen päässyt montakin päivää peräjälkeen pitkille maastoille ystävien kanssa ja sitä kaipaan taas. kelit on vaan olleet huonot ja totuttelu työntekoonkin loman jälkeen on vaatinut veronsa.

Tässä yhtenä päivänä hevonen karkasikin. Sitäkään ei ole ennen nähty. Olin harjannut ja hoitanut hevosen sen syödessä vapaana ruohoa tallin pihalla, niinkuin usein kesällä. Laittanut sille varusteet. Käännyin ottamaan maasta kypärää ja hevonen kääntyi syömään ruohoa. Kun yhtäkkiä huomasi että hei, mitä täällä tallin pihalla teen kun vähän matkan päässä on laidunkin. Lähti sitten iloisella laukalla harjoitusradalle ja siitä pienen harkitun sekunnin jälkeen hypyllä ojan yli, laitumen aidalle.
Matka ei ole pitkä, mutta kuuma tuli perässä juostessa kuitenkin.

Muuta oireilua karkaamisen ja jännittämisen lisäksi ovat olleet pyöriminen selkään noustessa ja kieltäytyminen menemästä johonkin suuntaan, aluksi.

En osaa olla kauhean vihainen hevoselle, se kun on aina niin superkiltti ja rauhallinen. Ennemmin lievästi ärsyyntynyt ja huvittunut.
Sisäinen ori on löytynyt ja pilkahtelee aina välillä.

bikinibikini

Joskus mietin (ihan vaan pienen hetken), että olen jotenkin omituinen suhteessa pukeutumiseen.
Nautin nimittäin suunnattomasti siitä että saan tuunata jotakin. Harmi etten ehdi (ja osaa) paljon enempää.

Yleensä tyydyn pitämään lyhyitä mekkoja housujen kanssa yhtäaikaa. Aluspaitoja päällyspaitojen päällä.Ja niin edelleen.

Omistan yli kolmevuotiaat kirkkaanvihreät kukkakuvioiset lappubikinit, joita rakastan ylikaiken.
Bikinien valkoiset nauhat ovat menneet huonoksi, purkautuneet saumoistaan ja värjääntyneet. Tämä on aiheuttanut minussa ahdistusta.
Paitsi että inhoan shoppailua, en kertakaikkiaan usko että löytäisin jostakin kivemmat. Vaikka bikineihin ei edes kuulu alaosaa, ja joudun käyttämään niiden kanssa eriparisia mustia pöksyjä, en siis suostu bikiniostoksille.

Joten poistin vanhat nauhat ja korvasin ne upouusilla, valkoisilla kengännauhoilla. Olin erittäin tyytyväinen itseeni. Kun vain tulisi taas aurinkoisia ruohonleikkuupäiviä!

ymmärrättekö nyt mitä tarkoitan...

lainattua

Niin hukutaan että opitaan uimaan.
Lankulle kootaan kaikki, kastetaan täydet kuut
paitojen alla, poltetaan taipuisat kaulat rosoruusuin.
Köydet irrotetaan ranteista, käsille tulee käyttöä,
vereville tytönsormille. Ne antavat mennä,
päästävät pahasta, nostavat kuiville.
Tekevät työn:
tuovat tullessaan pohjavettä
ja puhdistavia sunkiittikiviä.

Hyvä sydän muljautetaan ulos.
Nautiskellaan kirkkaassa valossa.
Hinta on raskas, nyrkinpainoinen,
yhden toteutuneen toiveen painoinen.

- Vilja-Tuulia Huotarinen, Sakset kädessä ei saa juosta

tyytyväistä ruumiillista

Huomaan että viime aikoina ruumiillisuus on ollut vahva teema elämässäni.
Selviytymiskeino. Voimavarojen ja ilon lähde. Ruumiillinen työ ja urheilu maadoittavat, kertovat että olen elossa. Pakottavat hengittämään. Tasapainottavat sielua - ja päätä.

Eilen pari tuntia ratsailla ystävän ja blondihevosen kanssa. Aurinkoisessa metsässä, hyttysiä on onneksi jo vähän vähemmän. Isoja paarmoja kuitenkin, tekevät oikein kunnolla kipeää.
Keijuhevosella on ilkeä nirhauma toisessa etunivusessa, perusvoiteella yritän häätää siihen parveilevia kärpäsiä. Yöks.

Mutta töltti rullaa lähes automaattina, lomailu ja laitumella olo on tehnyt hevoselle hyvää. Myös pelkällä ratsastushuovalla ratsastaminen ryhdistää hevosta ja se kuuntelee paremmin.
OIen siis hevoseen hyvin tyytyväinen.

Ratsailla paljon höpötystä, vähän puhetta vakavistakin asioista. Naurua, naurua!
Sitten karsinan tyhjennysurakka pesua varten. Kymmenkunta kottikärryllistä ylös täydehköä lantalaa. Ja ei-niin-naiselliset hauikset vaan kasvavat...

Auringonpaahtamana, paarmanpuremana, väsyneenä
hetki ilta-auringossa terassilla, seurana kylmä siideri ja sitten
saunaan.

Ennen unta, vähän Eino Leinoa ja
lämmin ajatus - Kiitos ystäville ja yhdelle, erityisesti.
Tänään en olisi osannut enempää pyytää.

...tuoksut vanamon ja varjot veen,
niistä sydämeni laulun teen.

lomaltapaluuta

Lomaa oli vähän, mutta henkisesti paljon. Olen taas aivan uusi.
Olimme reippaita, lapset ja minä.

Ajoimme yli seitsemänsataa kilometriä autolla,
laskimme neljä koskea kumilautalla ja
patikoimme 13 kilometriä.
Otimme myös aurinkoa
ja pidimme juhlia.

Ruunaalla ja Kolilla näimme korkealle järven ylle ulottavat kalliot,
joissa lumikvartsi hohtaa sammalten alta.
Hiljaa kuiskailevat, viisaat vanhat puut, metsäpalojen jäljet kaarnassa vuosikymmenten takaa.
Neidonkengät, metsäkurjenpolvet.
Avoimen taivaan, kirkkaan ilman ja auringon korkealla.

Kalajoella ja Siikajoella loppumattomat laakeat hiekkarannat,
tuulessa tanssivan rantavehnän,
ja meren joka ei koskaan tyynny.

Ystävä sanoi, etten osaa haaveilla tarpeeksi suuria.
Paha-Kolin huipulla mietin onko suurempaa, kuin päästä osaksi maailmankaikkeutta.

Jos osaisi vaan olla siinä, omalla paikallaan, ja tuntea niin - joka hetki.