lomaltapaluuta

Lomaa oli vähän, mutta henkisesti paljon. Olen taas aivan uusi.
Olimme reippaita, lapset ja minä.

Ajoimme yli seitsemänsataa kilometriä autolla,
laskimme neljä koskea kumilautalla ja
patikoimme 13 kilometriä.
Otimme myös aurinkoa
ja pidimme juhlia.

Ruunaalla ja Kolilla näimme korkealle järven ylle ulottavat kalliot,
joissa lumikvartsi hohtaa sammalten alta.
Hiljaa kuiskailevat, viisaat vanhat puut, metsäpalojen jäljet kaarnassa vuosikymmenten takaa.
Neidonkengät, metsäkurjenpolvet.
Avoimen taivaan, kirkkaan ilman ja auringon korkealla.

Kalajoella ja Siikajoella loppumattomat laakeat hiekkarannat,
tuulessa tanssivan rantavehnän,
ja meren joka ei koskaan tyynny.

Ystävä sanoi, etten osaa haaveilla tarpeeksi suuria.
Paha-Kolin huipulla mietin onko suurempaa, kuin päästä osaksi maailmankaikkeutta.

Jos osaisi vaan olla siinä, omalla paikallaan, ja tuntea niin - joka hetki.