Noniin. Vappua.
Meillä oksentelu alkoi jo ennen aamunkoittoa, sammuttiin kuuden maissa ja herättiin uudestaan harjoittelemaan tupakanpolttoa iltasella. Antakaa kun kerron.
Olin hakenut kaapit täyteen ruokaa ja juomaa,
siivonnut eilen neljä tuntia - kerrankin v ä h ä n huolellisemmin.
Pedannut vieraille petejä, keskustellun nuorimman kanssa sopivista vappupeleistä.
Koristanut keittiön serpentiineillä. Olin kovin tyytyväinen itseeni.
Olin leipomassa Ciabattaa aurinkokuivatulla tomaateilla ja merisuolalla, tarvikkeet valmiina pöydällä.
Puoli kuudelta aamulla heräsin nuorimmaisen keijulapsen oksenteluun. Hän on jo niin iso että osaa itse vessaan. Ei tarvinnut siivota.
Peruin bileet, ilmoitin töihin etten tule. Viikasin pyykkiä.
Desinfioin ovenkahvoja ja vessaa.
Leivoin ne leivät silti, onnistuivat ihan hyvin. Desinfioin taas ovenkahvoja.
Join kahvia, pesin hampaat ja meinasin kurlauttaa kloriitilla etten tartuta ystävää.
Istuin pari tuntia auringonkilossa leikkimökin kuistilla suutelemassa.
Ihastelin teinipoikakeijua joka tuli koulusta, tytöt oli värjänneet pitkän vaalean tukan sinisen ja vihreän raidalliseksi. Auts.
Tein tallityöt, ostin elämäni toisen kerran tupakkaa,
kävin suihkussa ja
desinfioin taas ovenkahvoja.
Syötin toisen lapsen ja itseni, luin vähän kirjaa
ja nukahdin.
Heräsin pelaamaan hampurilaispeliä ja keijukortteja. Hävisin ja voitin.
Laitoin iltapalaa.
Poltin tupakkaa - mitä en siis osaa. Puhalsin savua silmiini ja se kirveli.
Terassilla voisi istua kuuntelemassa kevätlinnun laulua ehkä mukavamminkin.
Taidan ottaa vielä lasin pohjalle hyvää viskiä. Eiköhän tässä sitten kaikki. Tällä kertaa.
Ei kovin tylsä vappu kuitenkaan, vai mitä sanotte....
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
0 comments:
Post a Comment