Uuden työn ja työkulttuurin opettelu on vaatinut paljon. Luottamustehtävien koulutukset on vieneet tuhottomasti aikaa. On ollut kiire.
Ja keijulastenkin kanssa on ehdttävä vaan olemaan. Valopää on sanonut usein, että lasten kanssa vietettyä aikaa ei korvaa mikään. Olen samaa mieltä vaikka se onkin rankkaa välillä tajuta.
Hevostanikaan en ole nähnyt päiväkausiin, kaipaan sitä. Karvaista mammuttiterapeuttiani.
Kiireessä ei ole tarvinnut miettiä liikoja mutta nyt kuume tuli kuin hidaste tiessä. Ei voi välttyä pohtimasta kun makaa aloillaan. Mietin pääsenkö yli sujuvasti vai rikkoutuuko paljonkin helmapeltiä...
Mietin osaanko katsoa peiliin ja tunnistaa tarpeeni. Ja valita niitä asioita jotka aidosti tekevät minut onnelliseksi. Mietin miksi näen unta että seison avojaloin valkeassa puvussa trooppisella hiekalla
menossa naimisiin.
Eikä se ollut edes painajainen.
Vaikka olen todella onnellinen omasta itsenäisestä elämästäni. Vaikka olen oivaltanut että jokaisen on seisottava henkisesti omilla jaloillaan. Että me kaikki olemme lopulta erillisiä, jokaisella on oma tiensä jota ei toisen kanssa voi täysin jakaa - ja että yhteinen tila on vain yhdessä sovittua, ihanaa harhaa. Ja että voi rakastaa vasta kun seisoo omilla jaloillaan eikä liikaa halua tai tarvitse jotakin. Kun voi avoimesti ottaa vastaan toisen sellaisena kuin hän on ja sen, missä voi aidosti kohdata.
(siis jos löytäisi vielä toisenkin, samalla tavalla ajattelevan...)
Kuvittelenkohan että... kaiken tapahtuneen jälkeenkin
- eläisin onnellisena itseni kanssa, elämäni loppuun saakka....
?
Aiheita
- bloggaamisesta (12)
- elokuvia (10)
- hevostelua (48)
- hippie shui (11)
- häröilyä (48)
- kirjallista (20)
- muotoilusta (11)
- musaa (18)
- namia (12)
- vihreää (20)
3 comments:
Keijuystävälleni voimia ja pikaista paranemista.
Kiteytit loistavalla tavalla oman voimaantumisen ja omilla jaloilla seisomisen. KKK.
Itsensä kanssa voi viettää hyvinkin onnellisen loppuelämän. Ja oikeastaan vain itsestään kanssa. He muut vierelle ilmestyneet ovat myös omassa tilassaan, siellä hyvinvoivina toivottavasti hekin. Ja mikäs sen mukavampaa, kun että kaksi itsessään onnellista jakavat sitä hyvää myös toisilleen. Jos niin kivasti pääsisi tapahtumaan.
Olen seurannut matkaasi. Ei sen kulkua voi sivusta hoputtaa tai hidastaa. Se ottaa sen aja, minkä tarvitsee. NYT olet päässyt oikeiden kysymysten äärelle ja olen iloinen siitä.
Tapaamme tänään illalla herkullisen ruoan ja viinin sekä hyvien ja inspiroivien keskustelujen merkeissä. Laitamme planteetat suotuisiin asemiin ja säädämme näkökulmamme sellaiseksi, että tätä elämää on hyvä elää. Ja voi luottaa siihen, että elämältä saa sitä, mitä pyytää - kunhan vain jaksaa odottaa.
Post a Comment