arktista pimeää

Pakkasta on parisenkymmentä, liian kylmä ratsaille.
Maisema on edelleen aivan valkoinen. Melkein koko päivän on pimeää, noin aamukymmenestä kolmeen iltapäivällä näkee vähän paremmin.

Ihana, pohjoinen, suojaava pimeys rauhoittaa myös mielen. Kuuntelen ystävän työmurheita jostain kaukaa, tunnelin päästä.
Olen omassa maailmassani ihan turvassa - näennäisesti.

Odotan ensi viikkoon tietoa kiinnostavasta työpaikasta ja sillävälin teen hauskaa markkinointiprojektia. Musiikkia, kuvaa, tekstiä.

Mieli juoksee välillä jo kevääseen ja kesään. Puutarhaan. Kerään hauskan näköisiä säilyketölkkejä taimien kasvatukseen. Mietin puutarhajuhlia - lasisia siideripulloja jäämurskassa, keveitä puuvillapaitoja, musiikkia gramofonissa,
lyhtyjä..
...muhkeasti kukkivia ukonkelloja.

Tanssimista ruohikolla avojaloin Raphaelle Evan tahtiin...