bikinibikini

Joskus mietin (ihan vaan pienen hetken), että olen jotenkin omituinen suhteessa pukeutumiseen.
Nautin nimittäin suunnattomasti siitä että saan tuunata jotakin. Harmi etten ehdi (ja osaa) paljon enempää.

Yleensä tyydyn pitämään lyhyitä mekkoja housujen kanssa yhtäaikaa. Aluspaitoja päällyspaitojen päällä.Ja niin edelleen.

Omistan yli kolmevuotiaat kirkkaanvihreät kukkakuvioiset lappubikinit, joita rakastan ylikaiken.
Bikinien valkoiset nauhat ovat menneet huonoksi, purkautuneet saumoistaan ja värjääntyneet. Tämä on aiheuttanut minussa ahdistusta.
Paitsi että inhoan shoppailua, en kertakaikkiaan usko että löytäisin jostakin kivemmat. Vaikka bikineihin ei edes kuulu alaosaa, ja joudun käyttämään niiden kanssa eriparisia mustia pöksyjä, en siis suostu bikiniostoksille.

Joten poistin vanhat nauhat ja korvasin ne upouusilla, valkoisilla kengännauhoilla. Olin erittäin tyytyväinen itseeni. Kun vain tulisi taas aurinkoisia ruohonleikkuupäiviä!

ymmärrättekö nyt mitä tarkoitan...

lainattua

Niin hukutaan että opitaan uimaan.
Lankulle kootaan kaikki, kastetaan täydet kuut
paitojen alla, poltetaan taipuisat kaulat rosoruusuin.
Köydet irrotetaan ranteista, käsille tulee käyttöä,
vereville tytönsormille. Ne antavat mennä,
päästävät pahasta, nostavat kuiville.
Tekevät työn:
tuovat tullessaan pohjavettä
ja puhdistavia sunkiittikiviä.

Hyvä sydän muljautetaan ulos.
Nautiskellaan kirkkaassa valossa.
Hinta on raskas, nyrkinpainoinen,
yhden toteutuneen toiveen painoinen.

- Vilja-Tuulia Huotarinen, Sakset kädessä ei saa juosta

tyytyväistä ruumiillista

Huomaan että viime aikoina ruumiillisuus on ollut vahva teema elämässäni.
Selviytymiskeino. Voimavarojen ja ilon lähde. Ruumiillinen työ ja urheilu maadoittavat, kertovat että olen elossa. Pakottavat hengittämään. Tasapainottavat sielua - ja päätä.

Eilen pari tuntia ratsailla ystävän ja blondihevosen kanssa. Aurinkoisessa metsässä, hyttysiä on onneksi jo vähän vähemmän. Isoja paarmoja kuitenkin, tekevät oikein kunnolla kipeää.
Keijuhevosella on ilkeä nirhauma toisessa etunivusessa, perusvoiteella yritän häätää siihen parveilevia kärpäsiä. Yöks.

Mutta töltti rullaa lähes automaattina, lomailu ja laitumella olo on tehnyt hevoselle hyvää. Myös pelkällä ratsastushuovalla ratsastaminen ryhdistää hevosta ja se kuuntelee paremmin.
OIen siis hevoseen hyvin tyytyväinen.

Ratsailla paljon höpötystä, vähän puhetta vakavistakin asioista. Naurua, naurua!
Sitten karsinan tyhjennysurakka pesua varten. Kymmenkunta kottikärryllistä ylös täydehköä lantalaa. Ja ei-niin-naiselliset hauikset vaan kasvavat...

Auringonpaahtamana, paarmanpuremana, väsyneenä
hetki ilta-auringossa terassilla, seurana kylmä siideri ja sitten
saunaan.

Ennen unta, vähän Eino Leinoa ja
lämmin ajatus - Kiitos ystäville ja yhdelle, erityisesti.
Tänään en olisi osannut enempää pyytää.

...tuoksut vanamon ja varjot veen,
niistä sydämeni laulun teen.

lomaltapaluuta

Lomaa oli vähän, mutta henkisesti paljon. Olen taas aivan uusi.
Olimme reippaita, lapset ja minä.

Ajoimme yli seitsemänsataa kilometriä autolla,
laskimme neljä koskea kumilautalla ja
patikoimme 13 kilometriä.
Otimme myös aurinkoa
ja pidimme juhlia.

Ruunaalla ja Kolilla näimme korkealle järven ylle ulottavat kalliot,
joissa lumikvartsi hohtaa sammalten alta.
Hiljaa kuiskailevat, viisaat vanhat puut, metsäpalojen jäljet kaarnassa vuosikymmenten takaa.
Neidonkengät, metsäkurjenpolvet.
Avoimen taivaan, kirkkaan ilman ja auringon korkealla.

Kalajoella ja Siikajoella loppumattomat laakeat hiekkarannat,
tuulessa tanssivan rantavehnän,
ja meren joka ei koskaan tyynny.

Ystävä sanoi, etten osaa haaveilla tarpeeksi suuria.
Paha-Kolin huipulla mietin onko suurempaa, kuin päästä osaksi maailmankaikkeutta.

Jos osaisi vaan olla siinä, omalla paikallaan, ja tuntea niin - joka hetki.

Laulua vapaudesta

Tänään sain lahjaksi tämän.

Ja tiedän mistä olen kiitollinen.
Saa olla yksin, mutta ei yksinäinen. Matkalla jonnekin, nauttia olostaan. Rakastaa, ja olla silti vapaa omistamisesta. Omistetuksi tulemisesta.
Kiitollinen uudesta aamusta,
terveydestä.
Läheisistä. Haasteista.
Kohtaamisista.

Kiitollinen loputtoman arvaamattomasta ja julmasta, mutta samalla
niin kauniista ja suloisesta elämästä.

hmm

Hiljaista, tervehenkistä elämää.
Viikonloppu ratsailla pitkin metsiä. Sielu levännyt, katse tulevassa - jossain
utuisessa, vielä epäselvässä elämänsuunnitelmassa.

Pientä kivaa hyvien ystävien kanssa.
Paljon puhetta miehistä. Osa painokelvotonta...

Paljon kysymyksiä, vastauksia ei ollenkaan.
Viimeisiä kokouksia ja töitä,
töitä ja töitä ennen lomaa.

Vähiin kuluu virta, ennenkuin loppuu!

veden alla

Kun aurinko ei enää laske,
koivuangervo kukkii ja linnut laulavat pesintää läpi yön,
kuuntelen tätä, uudestaan ja uudestaan... ja uudestaan...

...mut sä näät pintaakin syvemmälle
sä viet mukaan
saat minut uskaltamaan sun kaa
niin vaarallisesti
en oo koskaan mä sukeltanut

Veden pintaa keihään lailla
halkoo hahmosi jäntevä
sulava, varma
vahva, vakuuttava
vaikuttava

niin sä viet varmalla otteellasi
aina vaan kauemmas rannan
turvasta ja mua huimaa ja pelottaa mut
siinä sun äänes mua rauhoittaa

sä saat mun salaisen voiman
nyt heräämään enää
en tahdo piiloon mä juosta
en aina takertua, päästän irti nyt
aion karata

kuuletko kun veden alla mä
huudan ääneen sen kaiken
ihanan, vapauttavan
janottavan, kiperän
pelottavan, uuden....

- Veden alla/ Eero Heinonen/Emma Salokoski/ESE -